Oon jo kauan miettiny sitä, että kuinka nopee aika oikeesti menee. Vähän aikaa sit, olin menossa työvuoroon, just sillon ku vuosi vaihtuu. Ja äskenhän oli joulu?
Viikko vielä eteenpäin niin ollaan jo Huhtikuussa ! mitä ihmettä. Mihin aika menee? Menneisyyteen joo, mutta mitä ihmiset tekee? Onks arki vai se karu totuus? Kukaan ei oikeesti tee mitään, mutta kiire on silti ihan kokoajan. Välillä must tuntuu et keskityn vaa muihin ihmisiin, tai niiden menoihin. Ja siinä samalla unohdan ite elää, ja tehdä asioita. Muutoksia tulee liikaa, joka päivä. Kaikki muuttuu kokoajan. Ja se siis tän postauksen pointti; Muutokset.
Viikko vielä eteenpäin niin ollaan jo Huhtikuussa ! mitä ihmettä. Mihin aika menee? Menneisyyteen joo, mutta mitä ihmiset tekee? Onks arki vai se karu totuus? Kukaan ei oikeesti tee mitään, mutta kiire on silti ihan kokoajan. Välillä must tuntuu et keskityn vaa muihin ihmisiin, tai niiden menoihin. Ja siinä samalla unohdan ite elää, ja tehdä asioita. Muutoksia tulee liikaa, joka päivä. Kaikki muuttuu kokoajan. Ja se siis tän postauksen pointti; Muutokset.
Mun monet ystävät seurustelee nykyää; toiset on kihloissa, toiset naimisissa ja yhet saa jo vauvoja. Ja ne on just ja just 20v. On niitä vanhempiakin, melkein 30vuotiaita jotka saa "vihdoin" ne lämpimät kesähäät tai kauniit talvihäät.
Jos lähetään vaikka siitä viimeisestä (tai ainakin sen pitäisi olla!) etapista, naimisiinmenosta. Niinkuin sanoin, on niitä jotka on naimisissa eivätkä ole vielä edes kahta vuosikymmentä elänyt tässä maailmassa. Mä en vaa ite ymmärrä sitä, että miks pitää kiiruhtaa? On myös niitä joiden mielestä se on oikein, ja se on hyvä päätös. Ja oon myös niiden kanssa samaa mieltä. Mut mites se, että sulla on suoraan sanottuna 5 lasta ja päätät mennä niiden kanssa naimisiin? (eli kaksi koiraa, kaksi lasta ja se highschool-lover muutaman vuoden takaa) Plus sulla ei edes oo vakituista työtä, saatika ammattia.
Oon tosi onnellinen jos mun ystävät saa toisensa, esimerkiksi Sofia ja Nico menee naimisiin pian. Se on ihanaa! Ne on tosi onnellisia yhdessä ja haluu mennä naimisiin sen takia, että se ei oo vaa juttu. Se on iso asia niille. Ja ne myös ymmärtää sen.
Ja sit on nää kihlat. Tiedän erään entisen "parin", jotka oli ollut kuukauden yhessä ja sitten päätti mennä kihloihin. Kuukaus siitä eteenpäin ne eros. Ikää oli 15vuotta. Siinä vaiheessa olinki että MITÄ HELVETTIÄ TEIDÄN PÄÄSSÄ LIIKKUU? Mun mielestä häät&kihlat ja lapset on aivan saatanan iso juttu. Ei se oo vaa mikää juttu mitä vaa tehään! Siinä on kyse sitoutumisesta ja aidosta rakkaudesta.
Nyt kun mietin, niin mulla on toooosi monta tuttua jotka ovat menneet kihloihin, ihan vaa sen takia että ne sitoutuu toisiinsa sillä. Mutta ei ajattele vielä häitä. Kaksi paria on niistä miljoonasta parista menossa naimisiin. Muut vaa ON kihloissa. Jos mä menisin kihloihin nyt, niin mäki vaa olisin kihloissa, en edes ajatteliskaa naimisiinmenoa vielä. Mut mä tiedän, että se kihlaus meinaa sitä että myös mennäänki sinne naimisiin, eikä vaa jätetä toista parin pvän päästä.
Sit on niitä idiootteja jotka päättää et "Hei, me voitais mennä vaik kihloihin nyt ku tulee muksuki?" Ei. Niin ei vaa tehdä. Siis VAA sen muksun takia? (hyi, muksu on kauhee sana :D) Koska se sit voikin olla, että kun on tehnyt sen lapsen nuorena ja menee kihloihin ni siitä tuleekin yhtäkkiä yh-äiti ja jätkästä tulee pultsari. En nyt todellakaan yleistä, en missään nimessä. Mä luettelen ne paskimmat vaihtoehdot, koska oon miettiny sitä. En vaa negatiivisesti.
Sit on niitä idiootteja jotka päättää et "Hei, me voitais mennä vaik kihloihin nyt ku tulee muksuki?" Ei. Niin ei vaa tehdä. Siis VAA sen muksun takia? (hyi, muksu on kauhee sana :D) Koska se sit voikin olla, että kun on tehnyt sen lapsen nuorena ja menee kihloihin ni siitä tuleekin yhtäkkiä yh-äiti ja jätkästä tulee pultsari. En nyt todellakaan yleistä, en missään nimessä. Mä luettelen ne paskimmat vaihtoehdot, koska oon miettiny sitä. En vaa negatiivisesti.
Esim mun hyvä ystävä josta kerroin aikasemmin. No se meni myös kihloihin, mut ei highschool loverinsa kanssa. Kaikki tapahtu tosi äkkiä sen kohdalla, varmasti on B itsekin hieman hämillään. Mä ainaki olen! :D P&B saa kohta poikavauvan, ja ne on kihloissa. Ja oon aika satavarma että ne EI mennyt kihloihin vaa sen takia että on vauva tulossa. En oo nähny belluu ikinä näin onnellisena, ja itken itekin aina kun ajattelenki pojuu joka sieltä kohta tupsahtaa maailmaan. Ja sitä, että kuinka se on ansainnu sen kaiken onnen! <3
Ja häät, ne on pikkutyttönä se isoin odotus ja sillon kun pääset astelemaan alttarille niin se odotus palkitaan. Tosin mä en koskaa sitä oo odottanu :D Mä oon aina ollu se, joka selittää reissuista etelään sademetsiin ja vapaudesta, tehdä ihan mitä ikinä haluaa! Koska ne häät kyllä odottaa mua, ja kihlat, ja lapsi. Mä haluun elää ennenku alan sitoutuu niin isoihin juttuihin. Ja onhan sekin elämistä ! Se tunne kun näät kuinka sun poikalapsi saa ekan tyttöystävänsä, tai opetat sille kuinka kengännauhat sidotaan. Ja kun tytär joutuu vaikeuksiin poikien kanssa, niin pääset jakaa oman elämäsi mokat, ja neuvoo parhaasi mukaan "ÄLÄ OO YHTÄ TYHMÄ KUIN MINÄ" Kyllä mä sitä odotan omalla tavallani. Ennen sitä teen niitä asioita, mitä en voi tehdä kun oon 9kk paksuna, tai suunnittelen häitäni ja stressaan manneverieni ja kuumien lattariverieni kanssa :D
Mutta, enivei. Tää oli mun oma näkemykseni tästäkin asiasta elämässä. Ja eikä se varmaa pahemmin muutu, koska mä oon itsekin rakastunut. Ja tiedän etten vielä haluu mennä kihloihin lapsen takia tai ihan vaa sen takia et se on cool. Typeräähän se on. MUTTA, voi se olla että vuoden päästä mulla on maailman isoin vauvakuume ja oon kihloissa. Ei koskaan tiiä mitä tapahtuu huomenna, tai ylihuomenna. Ja sitähän mä sanoinki, mihin vittuun se aika menee?
KIVAKIITOSMOI!
<3 fantsu
Ja häät, ne on pikkutyttönä se isoin odotus ja sillon kun pääset astelemaan alttarille niin se odotus palkitaan. Tosin mä en koskaa sitä oo odottanu :D Mä oon aina ollu se, joka selittää reissuista etelään sademetsiin ja vapaudesta, tehdä ihan mitä ikinä haluaa! Koska ne häät kyllä odottaa mua, ja kihlat, ja lapsi. Mä haluun elää ennenku alan sitoutuu niin isoihin juttuihin. Ja onhan sekin elämistä ! Se tunne kun näät kuinka sun poikalapsi saa ekan tyttöystävänsä, tai opetat sille kuinka kengännauhat sidotaan. Ja kun tytär joutuu vaikeuksiin poikien kanssa, niin pääset jakaa oman elämäsi mokat, ja neuvoo parhaasi mukaan "ÄLÄ OO YHTÄ TYHMÄ KUIN MINÄ" Kyllä mä sitä odotan omalla tavallani. Ennen sitä teen niitä asioita, mitä en voi tehdä kun oon 9kk paksuna, tai suunnittelen häitäni ja stressaan manneverieni ja kuumien lattariverieni kanssa :D
Mutta, enivei. Tää oli mun oma näkemykseni tästäkin asiasta elämässä. Ja eikä se varmaa pahemmin muutu, koska mä oon itsekin rakastunut. Ja tiedän etten vielä haluu mennä kihloihin lapsen takia tai ihan vaa sen takia et se on cool. Typeräähän se on. MUTTA, voi se olla että vuoden päästä mulla on maailman isoin vauvakuume ja oon kihloissa. Ei koskaan tiiä mitä tapahtuu huomenna, tai ylihuomenna. Ja sitähän mä sanoinki, mihin vittuun se aika menee?
KIVAKIITOSMOI!
<3 fantsu
